Nyt sitä sitten ollaan ensimmäistä viikkoa täällä Hurlachissa! Saavuin tänne junalla Zeizista myöhään sunnuntai iltana. Loppumatka varsinkin oli raskas, kun ilmastointi junassa oli rikki ja sisällä oli varmasti 40 astetta. Asiaa ei auttanut yhtään se, että juna oli niin täynnä, ettei sinne mahtunut lopuksi ihmisiä edes seisomaan!
Selvisin kuitenkin matkan koettelemuksista ja saavuin onnellisesti perille. Jouduin kuitenkin kokemaan heti alkuun aikamoisen shokin. Minut oltiin sijoitettu nimittäin kimppakämppään kolmen muun naisen kanssa (brasilialainen, intialainen ja etiopialainen). Jouduin kerrossängyn alapetiin nukkumaan, siten että ovi paukutti koko ajan korvan juuressa. Lisäksi, kun yläptissä nukkuva liikahtaa, koko sänky tutisee. Muut menivät tietysti paljon minua myöhemmin nukkumaan ja pitivät kovaa meteliä. Ensimmäinen ajatukseni valvotun yön jälkeen oli, että "Herra, haluan kotiin..." . Nyt asiat ovat kuitenkin jo paljon paremmin. Etiopialainen nainen lähti ainakin joiksikin viikoiksi pois ja saan nukkua sinä aikana hänen sängyssään, joka on siis ihan normaali yhden hengen sänky huoneen perällä. Olen alkanut siis pikku hiljaa nukkumaan edes kohtalaisesti.
Toinen shokki ekoina päivinä on ollut se miten paljon joudun tekemään työtä. Eli päivittäinen työaika on 8-17. Viikonloput ovat periaatteessa vapaat, mutta käytännössä joudun työni luonteen takia työskentelemään myös viikonloppuisin. Mutta olen jo alkanut hiukan tottua rytmiin ja työtehtäviini.
Käytännössä siis valimistan huoneet vieraita varten, teen varaukset, kirjoittelen sähköposteja. Astetta raadollisempaa on sitten pyykätä keskuksen pyykit, joista olen vastuussa! Eli lakanoiden pesemistä, silittämistä ja viikkaamistä riittää!!! Lisäksi valmistan kortteja vieraita varten ja muuta sellaista. Tämän kaiken hospitality-duunin rinnalla työskentelen milloin ikinä aikaa liikenee YWAM-lehteä varten. Tein tällä viikolla ensimmäisen käännöstehtäväni saksasta enkkuun. Se oli vaikea kaavake liittyen johonkin internet sopimukseen, mutta Jumalan avulla onnistuin ja sain hyvää palautetta!
Basella on nyt aika hiljaista, koska monet ovat kesälomilla ja koulut eivät ole vielä alkaneet(mielestäni ihmisiä on silti paljon!). Yleinen keittiö on suljettu ja saan vielä toistaiseksi kokkaille itselleni meidän kämäisessä staff-keittiössämme. Likaista, likaista, likaista! Onneksi joku muukin sentään välillä siivoaa jälkensä kuin minä...
Lähin kauppa sijaitsee 10 kilsan päässä. Eli ruokaostokset tehdään kerran viikossa. Onneksi löysin pyörän, jota voin lainata ja voin siis mennä tarvittasessa omin nokkinenikin hankkimaan ruokaa.
Tää on maalaisempaa kuin voisi ikinä kuvitella! Netti toimii hitaasti ja huonosti. Lehmiä ja kanoja on heti takapihalla. Aamulla kulee ensimmäiseksi kukon kiekuvan. Maasto on kaunista, mutta täydellisen tasaista - maissi ja viljapeltoja. Kaunista ja rauhallista siis on, vaikka en olekaan ehtinyt vielä paljoakaan maisemiin tutustua!!
Sää täällä on ollut enimmäkseen hirmuisen kylmää ja kolkkoa. Eilen sentään aurinko paistoi ja oli lämpimämäpää. Myös täällä linnassa on sisällä kylmä lähes tulkoon säästä riippumatta.
Nyt lähden nauttimaan kalliista vapaa-ajasta!=)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti