Vimppa viikonloppu linnassa. Aika on mennyt lähinnä pakkaillessa ja matkavalmisteluissa. Oon saanut myös viettää viimeisiä hetkiä linnalaisten kanssa. Edellispäivänä kävin kävelyllä ja otin viimeisiä valokuvia. Ilmat ovat taas lämmenneet, vaikka välillä ehti olla ihan sika kylmää. Tuntuu melkein kesältä Suomen mittakaavassa.=) Ehkä jaksan vielä tänäänkin jalkautua nauttimaan auringon paisteesta.

Viimeviikko oli aika kiireinen, mutta ihan positiivinen. Tanssijatiimi Filippiineiltä saapui viikoksi ja saatiin nauttia mahtavista tanssiesityksestä ja voidellusta ylistyksestä.

Tähän taitaa loppua tää matkablogi. Lennän keskiviikkona 3.11. Jväskylään ja olen illan suussa perillä. Huoh. Tää oli kyllä matka täynnä seikkailua ja ylitsevuotavaa siunausta - rikasta aikaa. Olen äärettömän kiitollinen Jumalalle! Tulee ikävä monia ystäviä täällä ja näitä hommiakin tavallaan. Sain kokea olevani juuri oikealla paikalla oikeaan aikaan, ja että nää tehtävät täällä oli niin mua varten räätälöity. Haikein mielin siis jätän linnan keskiviikkona ja suuntaan kohti uusia juttuja.

Edellisestä on jo aikaa...

Huh, eipä ole tullut päivitettyä blogia pitkiin aikoihin. Syynä oli sairasteluni kuun vaihteessa ja sen jälkeen reilun viikon lomapätkä Dirkin luona Gelsenkirchenissä. Meillä oli mahtavaa aikaa. Sain tutustua hiukan D:n perheeseen, ja muutenkin ympäristöön - Ruhrin iki-ihanaan teollisuusalueeseen.;) Ei onneksi ollun niin paha kuin pelkäsin ja vihreääkin sieltä löytyi ihan mukavasti. Puistokin oli täynnä jänöjussseja (ei siis rusakoita vaan söpöjä pikku pupuja)! =) Kaupungista on kuitenkin vaikea päästä pois, kun niitä on niin monta ryppäänä lähellä toisiaan ja rehellistä maaseutua ei paljon nähty!

Paluuni jälkeen oon saanut taas ihan mukavasti työn päästä kiinni. Sain ison pinkan lakanoita silitettyä ja monta sähköpostijuttua kirjoitettua vieraille. Tänään iltapäivällä pakersin käännöstyötä saksasta enkkuun. Nyt on ihan mukavan rauhallista, eikä vieraita ole liikaa. Ihanaa, kun saa olla viimeinkin kunnolla terve!

Suunnitelmat ovat muuttuneet sen verran, että palaankin Suomeen jo marraskuun alussa tekemään gradua. Harjoittelu jää siis hiukan tyngäksi, mutta nyt on tärkeämpää saada työn pois alta. Nähdään siis Suomessa parin viikon kuluttua! Ehdin varmaan päivittää vielä sitä ennen pari kertaa.=)

Yhyy!! Mä oon edelleen kipeä. Todella aggressiivista laatua tää flunssa. Oon kuudetta päivää sänkypotilaana ja loppua ei näy. Alan todella hermostua kohta...

Sängyn pohjalla

Mä kieriskelen viimisenpäälle flunssan kourissa. Jonkun sortin keuhkoputken tulehdus kyseessä ja olo on aika kurja. Eilen koitin vielä viimeisillä voimilla tehdä hommia pyykkihuoneessa, mutta tänään on ollut pakko ottaa täysin levon kannalta. Onneksi nyt sattuu olemaan sopivasti jonkinlainen suvanto vieraiden suhteen ja rauhallisempaa. Lakanatkin ovat edellisen tiimin jäljiltä silitetyttynä kaapissa. Ihan hyvä ajankohta sairastaa siis, mutta toivion ja rukoilen, että olo alkaa jo kohta helpottaa.

Sain eilen aloitettua harjoitteluraportin väsäämistä yliopistoa varten. Olin siitä saavutuksesta aika ylpeä.=) Gradun puolesta saa edelleen rukoilla. Korjauksia on todella paljon ja suurin osa niistä on mahdollista tehdä vasta Suomessa. Joitakin kohtia voin tehdä täältä käsin ja sain viime lauantaina vihdoinkin tartuttua työhön. Moniin korjauksiin mulla ei kuitenkaan tunnu olevan viisautta ja tarvitsen Jumalan armoa ja voimaa, että työ tulee saatettua päätökseen.

Dirkistä olen edelleen äärettömän iloinen ja onnellinen. Meidän tutustuminen etenee hyvin ja Herra on mukana kelkassa - se ollaan saatu todella kokea. =)

Viikko lähenee taas loppuaan. On ollut monella tavalla aika työlästä, kun 40 kakaran tiimi kristillisen koulun oppilaita yöpyi täällä maanantaista keskiviikkoon. Pari viimeistä päivää olen viettänyt tiiviisti pyykkihuoneessa ja olen joutunut tekemään suuren osan työstä yksin.

Muuten ei kuuulukaan mitään ihmeellistä. Viikko on ollut aika standardi viikko. Koulut ovat nyt alkaneet ja myös SBCW (School of Biblical Worldview) on alkaa huomenna. Suurin osa oppilaista on jo saapunut. Huoneessamme asuu nyt mun lisäksi 3 henkeä. Uusi tilanne on mulle monella tavalla haastava, koska yöt ovat aika levottomia. Ilman yläkerran rukouskammiota en saisi olla varmaan koskaan omassa rauhassa.

Tästä viikosta lähtien olen alkanut syödä päivittäin lounaan alakerrassa oppilaiden kanssa. Eipä tarvitse enää itse kokkailla - vain viikonloppuisin. Ruoka on ollut ihan hyvää, mikä on ollut mulle yllätys. Muut ateriat syön edelleen omasta takaa staff-keittiössä.

Hanna ja Dirk

Mitä silloin jotkut vitsailittekin niistä Jörgeistä, Jürgeneistä ja Günthereistä… Kuinka ollakaan, Jumala päätti tuoda mulle Dirkin!=) Eli olen siis alkanut hiljattain seurustella, vaikka sitä onkin vielä vaikea uskoa. Dirk on 38 v. kommunikaatiotieteilijä (en oo varma, mikä olisi korrekti termi suomeksi) ja valmistuu juuri enkun opeksi. How convenient - kiva yhdistelmä mulle!;) Törmättiin netissä, mutta tutustuttiin täällä Hurlachissa. Dirk asuu Gelsenkirchenissä (Nordrhein-Westfalenissa) eli aika kaukana, mikä tuo mukanaan tiettyjä haasteita. Mutta Herra tuntuu olevan vahvasti mukana, mikä on kaikkein tärkeintä!=) Tapa jolla Jumala on yhdistänyt meidät on todella ihme ja vastaus vuosien rukouksiin meidän molempien taholta, joten on todella syytä iloita! Jos joku teistä saa sydämelleen muistaa meitä rukouksin niin ollaan tosi kiitollisia. Olisi tärkeää, että päästää yhteisellä tiellä Herran kanssa hyvään alkuun, ja tulevaisuuskin on vielä täysin hämärän peitossa, joten tarvitaan Herran ohjausta kaikessa...Kiitos kaikille, jotka muistatte tavalla tai toisella!!

Nyt tämä n.s. "linnan juhla" - hulina on vihdoinkin ohitse ja paluu arkeen on koittanut. Jouduin työskentelemään sunnuntaina pitkän päivän - 5 h aktiivisesti ja muun aikaa muuten vaan olemaan mukana ja valmiina auttamaan tarvitessa. Tässä joitakin tehtäviäni päivän aikana. Tarjoilin juomia, tiskasin astioita, jakelin schlosstour kuponkeja tiskillä ja lopuksi 2 h lasten pomppulinna-vahtina. Lasten kanssa oli raskainta, koska ne olivat villejä ja hulluja ja ylivilkkaita, ja mulla meinas loppua kärsivällisyys kun olin väsynyt. Mutta aloin siihenkin tottua ja sain jossakin vaiheessa hiukan apuvoimia, joten jaksoin loppuun asti. Loppuillan sain ottaa rennosti ja syödä juustokakkua.;) Näitä bileitä varten leivottiin 45 kakkua. Niitä myytiin koko päivän ajan. Mahtavia kakkuja!!=)

Maanantaina mut siunattiin vihdoinkin virallisesti tehtävään ja olen nyt sitten n.s. hospitality-osaston pomo. Jännittävää ja haastavaa, mutta esimerkiksi tänään olin jälleeen niin kiitollinen siitä, että saan organisoida oman työni ja ajankäyttöni. Se sopii mun luonteelle niin hyvin. =) Tänään olin todella tehokas päivä, vaikka työskentelinkin yksikseni. Petasin n. 20 petiä maanantaina saapuvaa 40 hengen tiimiä varten. Lisäksi pyykkäsin ja silitin paljon ja tein kortteja. Huomenna aamulla menen Rolf-Dieterin luokse hommiin jotakin kuva-galleriaa säätämään (kuvia linna-bilestä nettiin). En ole siitä kauhean innoissani, mutta mukavampiakin tehtäviä toivottavasti tulee...